Meille suomalaisille on vuosia uskoteltu, että meillä on Nato-optio.

Meidän on annettu ymmärtää, että voimme liittyä Naton jäseneksi sitten kun se meille sopii. Vaikkapa silloin kun joku suunnittelee hyökkäystä maahamme. Ei muuta kuin soitto Naton päämajaan: "Onko Natossa, täältä Suomesta soittelen. Me nyt sitten liityttäis Natoon, teillähän on meidän tiedot optiosopimuksessa. Niin, että tiedätte mihin sen jäsenkortin voi lähettää".

Elämme hyvässä uskossa, että tuon opition nojalla saamme apua kun sitä tarvitsemme.

Meidän on aika olla rehellisiä itsellemme ja omalle kansalle. Mitään Nato-optiota ei ole olemassa. Jos maahamme joku hyökkäisi, olisimme taas yksin. Juuri siitä ovat sotaveteraanit Adolf Ehrnroot etunenässä varoittaneet, "ei enää koskaan sotaan, eikä varsinkaan yksin".

Optiolla tarkoitetaan varausta johonkin tulevaan, oikeutta johonkin tietyillä ehdoilla. Natosta puhuttaessa optio antaa turvallisuuden tunteen jota ei todellisuudessa olekaan.

Meillä on sopimus rauhankumppanuudesta Naton kanssa. Mitä se on auttanut Krimillä, myös Ukraina ja Venäjä ovat Naton rauhankumppaneita?

On vain kaksi Nato-jäsenyyteen liittymää muotoa, jäsen ja ei-jäsen. Jäsenellä on turvallisuustakuut, ei-jäsenellä ei niitä ole.

Nyt on oikea aika käydä syvällinen keskustelu Nato-jäsenyydestä ja Suomen puolustuksesta. Keskustelua jäsenyydestä tulee käydä myös yhdessä Ruotsin kanssa. Viisautta saattaisi olla yhteinen jäsenhakemus Ruotsin kanssa.

Olen tehnyt kansalaisaloitteen neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämisestä Suomen Nato-jäsenyydestä.

Kai Pöntinen, (kok) Lapua

eurovaaliehdokas

p.s. "Haloo, kuuletteko vielä siellä Natossa? Tuolta rajan takaa kuuluu kauhee moottoreiden jylinä, panssareita lämmittelevät, niin että josko muutaman hävittäjälaivueen lähettäisitte ensialkuun. Laittakaa niitä Hornetteja, ne kun ovat Sa-int -yhteensopivia. Pistäkää sitten ensi viikolla lisää jos eivät näillä tokene".